Terveiset Piitsonsuolta
Päästöhyvityspalvelun alkulähde, Piitsonsuo, sijaitsee Ilomantsin tienoilla. Kävimme perehtymässä paikan päällä päästöhyvityksen ja luonnon ennallistamisen toteutuksen käytännön vaikutuksia.
Eräänä kesäisenä kuulaana päivänä kahden oomilaisen työpäivä alkoi poikkeuksellisissa maisemissa Itä-Suomessa. Määränpäänä oli Piitsonsuo, parikymmentä kilometriä Ilomantsista pohjoiseen. Kohteen lähestyessä kilometrit taittuivat hiekkateillä ja viimein auto pysäytettiin suon laitamille. Oomin liiketoimintajohtaja Jani Peuhkurinen ja tuotepäällikkö Miikka Andersson vetivät saappaat jalkaan ja suuntasivat suolle Hiilipörssin Risto Sulkavan, Heikki Susiluoman ja Outi Ugaksen kanssa.
Piitsonsuo koostuu kahdesta alueesta, Isosta ja Pienestä Piitsonsuosta. Suon pinta-ala on yhteensä 360 hehtaaria, joka vastaa 500 jalkapallokentän kokoista aluetta. Piitsonsuon ennallistaminen käynnistyi syystalvella 2021.
– Aloitimme reissun Isolta Piitsonsuolta ja poikkesimme sen jälkeen Pienellä Piitsonsuolla. Vierailu molemmilla alueilla antoi hyvän käsityksen siitä, miten ennallistuminen etenee ja millaisilta vaikutukset näyttävät. Työ Isolla Piitsonsuolla on alkanut aiemmin, joten siellä vaikutukset olivat jo selvemmin nähtävissä, Andersson kuvailee.
Pitkävartiset saappaat mukaan ensi kerralla
Näkymää Isolla Piitsonsuolla voi kuvailla jo hyvin perinteiseksi suomalaiseksi suomaisemaksi. Aiemmin seudulla pärjäsi tennareilla kuivin jaloin, mutta nyt jalkapatikan maasto oli kostea.
– Olin varautunut reissuun selvästi vääränlaisilla saappailla. Sain huomata, että omat kumpparini soveltuvat paremmin purjehdukseen ja puutarhaan kuin suoalueelle. Niin kosteaa Piitsonsuolla jo oli. Yllätyin siitä, miten lyhyessä ajassa maisema oli muuttunut ja palautunut suotilaan, Peuhkurinen kertoo.
Pienellä Piitsonsuolla ennallistamistyö oli varhaisemmassa vaiheessa. Siellä näkyi vielä ojitetusta suosta kasvavaa metsää, joka vaikutti kuivalta, harvalta ja melkoisen kitukasvuiselta.
Ojien tukkimisen lisäksi suolla on tehty tutkimustyötä rahkasammaleen kasvun kiihdyttämisestä.
– Mekin pääsimme viljelemään rahkasammalta allikkoon, eli umpeen kasvavan suojärven kosteaan jäännösalueeseen. Allikossa sammal lähtee luontaisasti kasvamaan ja peittämään laajalti suota, kuten kuuluukin.
Mitä ennallistaminen käytännössä tarkoitaa?
Suon ennallistamisella palautetaan ojituksessa kärsinyt suoekosysteemi takaisin kohti luonnontilaa. Ennallistetun suon floora ja fauna monimuotoistuu, kun luontaisesti kuuluvat osin jo harvinaisetkin linnut ja kasvilajit palaavat alueelle.
Ilmastohyöty hiilen karkaamisen pysäyttämisestä alkaa heti kun suo vettyy takaisin, eli käytännössä ojien tukkimista seuraavana keväänä.
– Suon ennallistaminen on käytännössä simppeli projekti. Ihmisen kaivamia ojalinjoja tukitaan, jolloin ojituksessa kuivunut maaperä palautuu takaisin kohti suotyypille tunnuksenomaista muotoa. Tämän myötä vesi ei enää virtaa suosta läpi, vaan veden pinta alkaa nousemaan luonnonmukaiseen tilaansa, Miikka Andersson Oomilta sanoo.
Ennallistettu suo toimii vesien suodattimena ja virtauksen tasaajana. Vaikutus vesistöihin on merkittävä, sillä suoalueet estävät pienen maaperäisen aineksen päätymistä vesistöihin. Ojittamisen myötä lähiseudun vesistöt samentuivat, joten ojia tukkimalla samalla kirkastetaan vesistöjä ja edistetään kalakantoja.
Luonnon monimuotoisuuden muuttumisen sekä näkee että kuulee. Linnuston ja hyönteisten palaaminen alueelle vaikuttaa isosti laajempaan biodiversiteettiin.
– Oli hienoa saada tietää, että heti ensimmäisenä vuonna suolla oli kuultu keltavästäräkin laulua. Laji viihtyy yleensä pohjoisemmilla alueilla, mutta on palannut ennallistetulle suolle, Oomin Jani Peuhkurinen iloitsee.
